“Don’t mask it off”

About last weekend.

Peter Lindbergh Lightness Of Being @fotografiska.tallinn

You know I’m the biggest fan of his work.

Kävimme inspiroitumassa. Lindbergh on ollut itselleni suuri juttu niin kauan kuin muistan katselleeni kuvia. Rakastan sitä kuinka hän näytti ja katsoi kauniina asioita joita yleisesti automaattisesti ajateltaisiin kauneusvirheinä. Kaiken muovisen, kliinisen, filtteröidyn maailman keskellä jota eniten tällä hetkellä katsellaan, ostetaan ja tavoitellaan, tunteet ja inhimilliset piirteet, tummat silmänaluset, juonteet, ihon tekstuuri, kaikki sellainen näyttää ja tuntuu pysäyttävältä ja sykähdyttävältä. Itseäni on aina viehättänyt juuri ne pienet nyanssit, ne tekevät kauniista vielä kauniimman. Mikroilmeet, pieni hetki kun katseessa pilkahtaa jotain merkityksellistä, tunteet jotka näkyvät, eletty elämä joka näkyy. En millään haluaisi poistaa niitä ihmisten kasvoilta. Työssäni mukanani seuraa jatkuva ristiriita siinä, että usein meikkiasiakkaani pyytävät minua peittämään juuri sen mikä minun silmissäni hänessä olisi kaikkein viehättävintä, sen, joka iskee suoraan sieluun. 

Oli vuosi 2016 kun jouduin kauan kipuiltuani totaalisesti selkä seinää vasten tämän asian kanssa. En uskonut enää siihen mitä tein ja mitä minulta meikkaajana odotettiin. Koin, että ns kauneuden vaatimukset ja pyrkimykset saivat ihmiset voimaan pahoin ja jotain oleellista unohtui ja hukkui. En pystynyt näkemään sen hetkistä kauneusihannetta kauniina. Oli kuin tietynlaisesta ulkonäöstä olisi tullut oletus ja velvollisuus johon kaikkien olisi pyrittävä hinnalla millä hyvänsä. Ja se hinta, se oli kova, liian kova.

Arvoristiriidat kasvoivat liian suureksi ja aloin voimaan pahoin. Lähdin etsimään paikkaani maailmalta ja olin päättänyt lopettaa meikkaajana jos törmäisin kaikkialla siihen että joutuisin työskentelemään omia arvojani ja näkemystäni vastaan. Tuolloin Portlandissa järjestettiin sillä hetkellä maailman suurin oman alani koulutus ja konferenssi johon päätin osallistua, onneksi. Yhtenä kouluttajista oli Pati Dubroff, joka kertoi saaneensa tyyliään merkittävimmin muokanneita oppeja juuri Peter Lindbergiltä työskennellessään hänen kanssaan nuorena meikkaajana. Lindbergh oli ohjannut häntä sanoin “Don’t mask it off” jolla hän oli tarkoittanut että kauneutta, mm ihon tekstuureja, silmänalusia, ym ei saa poistaa meikillä. En unohda lausetta koskaan.

Työssäni joudun usein työntämään sen syrjään, sillä 99% asiakkaista ja kuvaajista kenen kanssa työskentelen, toivovat nimenomaan näiden asioiden poistamista. Se minun on hyväksyttävä. Mutta itseäni varten pidän kiinni myös omasta estetiikastani ja haluan kuljettaa tätä toista, itseäni kaikkein eniten liikuttavaa kauneusajatusta mukanani. Se antaa jokaiseen työhöni jotain lisää. Se muistuttaa asioista kun katson ihmistä. Se on yksi syy jonka ansiosta saan säilytettyä työssäni sielun vaikka työ tehtäisiinkin tämän hetkisten ihanteiden mukaisesti. Se auttaa minua näkemään. Toisinaan haluan näyttää ja esittää meikattavalleni toisenlaista ajatusta ja näkemystä joka usein saa tervetulleen vastaanoton. Joskus se vaatii sulattelua mutta avaa ajatuksia ja sysää itsetutkiskeluun. Joskus se saa täystyrmäyksen, joka haastaa minut itseni jälleen kerta toisensa jälkeen pohtimaan ja reflektoimaan työtäni monilta eri kanteilta.

Eilen, eräs meikkiasiakkaani kysyi että käykö itselleni enää koskaan niin että tekisin jotain väärin, esim käyttäisin väärää väriä. Kerroin että jatkuvasti. Se johtuu siitä että vuodet ovat piiskanneet tietynlaisen nöyryyden esiin. Meikkaustyylistäni on muodostunut intuitiivinen vuoropuhelu meikattavan kasvojen ja olemuksen kanssa. En oikeastaan koskaan käytä meikissä yhtä valmiiksi valitsemaani väriä, vaan sekoitan ja sävytän meikin meikattavan kasvoilla lukemattomia eri vivahteita käyttäen sellaiseksi että se sopii kantajansa ominaisuuksiin. Kukaan ei käyttämiäni sävyjä meikistä erota, mutta lopputulos, oli sitten kyse täysin luonnollisesta ja huomaamattomasta meikistä, tai näyttävästä ja isosta meikistä, puhuttelee ihan omalla tavallaan.

Tämä kaikki on myös itseäni varten. Saan työstäni valtavan paljon. Tylsää suoritusta ei ole olemassakaan, vaan työni pohjautuu paljon myös omalle halulleni ja tarpeelleni aistia, kohdata jokainen yksilönä, ja nöyrälle kiitollisuudelle luottamuksesta että saan mahdollisuuden toteuttaa työtäni juuri siinä hetkessä ja juuri hänen kanssaan.

Inspiroituneena viikonlopun annista ja yhteisestä näkemyksestä ja visiosta matkaseuran kanssa uskon tästä syntyvän jotain hyvää joka toivon mukaan voi inspiroida joskus muita.

Kiitos Peter Lindbergh siellä jossain. Annoit paljon. Kiitos syväluotaavasta reissusta Lari Järnefelt. Olen löytänyt oman “Lindberghini” kenen kanssa tutkiminen ja etsiminen jatkuu.

“ It should be a duty for every photographer working today to use their creativity and influence to free women and finally everyone from the fervour of youth and perfection” -Peter Lindbergh

Meikkaajana, itseäni ajaa sama missio. Asioita voi katsoa toisin. Meikki toimii työvälineenä ihan muuhun kuin “virheiden” etsimiseen ja peittämiseen. Opitun täydellisyyden, jota ei mielestäni voi edes määritellä, ja nuoruuden tavoittelun ei pitäisi olla kahle, kauneuden ei pitäisi aiheuttaa riittämättömyyden tunteita ja huonovointisuutta.